Helmikuun ensimmäinen viikko

Helmikuun ensimmäinen viikko takana ja projekti jatkuu. Uskomatonta, en olekaa palannut sohvan nurkkaan syömään Whopperia. Torstaina teki kyllä ehdottomasti mieli. Keskiviikkoilta oli meidän perheessä jokseenkin rankka. Taaperoa on ollut vaikeaa, ellei mahdotonta, saada nukkumaan iltaisin jo pidempään. Nukutukseen on mennyt jopa viisi tuntia parhaimmillaan. Keskiviikkoilta oli taas tällainen ilta. Lopuksi itki ja huusi taapero, vauva sekä äiti.

Keskiviikko painoi mieltä oikeastaan koko torstain ja mietin jo, että jätän väliin joogan. Onneksi en jättänyt. Tauko ja rauhoittuminen oli juuri sitä mitä tarvitsin. Samalla, kun otin vähän etäisyyttä kotiin, selkeni mitä ensi kerralla kokeilen, kun taaperon käytös saa minut kiehahtamaan. Ei onneksi ole tullut käyttöön vielä.

En ole laskenut kaloreita tällä viikolla. Paino on pudonnut – 600g eli tasan 5kg tammikuusta. Parasta tässä viikossa kuitenkin on ollut huomata miten kroppa on kehittynyt. Strong Mamassa (Elixian oma jumppa äideille) lantio pyöri jumppapallon päällä kuin Shakiralla. Minulla siis onkin kuin onkin syvät vatsalihakset ja lantionpohjalihakset olemassa vielä. Eilen joogassa huomasin, että liikkuvuus on lisääntynyt huomattavasti. Siinä missä ennen jäin nojailemaan polveen, kun lonkankoukistajat eivät antaneet periksi, nyt kädet kopsahtikin maahan.

Parasta oli kuitenkin tänään salilla, kun jaksoin nostaa 30kg penkistä. Noin vain. Oli niin kevyt, että piti oikein tarkistaa, että onhan tanko oikeasti 20kg.

Hauska huomata miten sillä aikaa, kun on keskittynyt tuijottamaan vaakaa ja peiliä, niin kroppa onkin ottanut harppauksia eteenpäin voimassa ja liikkuvuudessa. Sepä vasta tuntuukin hyvältä huomata. Mitäs siitä, jos lantiolla pyörii muutama ylimääräinen kilo, jos kroppa toimii.

Pt matkustamassa laivalla salin jälkeen.

Tavoitteet

Kuukausi aloituksen jälkeen on ehkä hyvä pistää ylös mitä haluan saavuttaa tällä projektilla.

1. Voida hyvin niin henkisesti kuin fyysisesti.

2. Mahtua vaatteisiin. Raskauden aikana ja sen jälkeen olen ahdistunut, joka kerta, kun pitäisi lähteä johonki muualle kuin mummilaan tai salille. Vaatteen pitäisi mahtua päälle, näyttää ihmismäiseltä ja siinä pitää pystyä imettämään järkevästi. Useasti on tehnyt mieli sanoa, etten tule. Olenkin sopinut itseni kanssa, että ensi tammikuun alemyynneistä ostan itselleni uusia kivoja vaatteita, jotka istuvat hyvin ja niiden sovitus ei itketä.

Nämä ovat tavoitefarkkuni. Ei edes lähellä.

3. Laihtua. Olen ylipainoinen ja olen ollut melkein koko aikuisikäni. Haluan olla terveellisessä painossa. Painossa, jossa viihdyn. Painossa, jossa voin katsoa peiliin ja olla tyytyväinen. Numeraalisesti ajattelisin painon olevan noin 75kg. En missään nimessä halua olla laiha, vaan terveen näköinen.

4. Syödä paremmin / koko perhe söisi paremmin. Varsinkin raskauden aikana, ja myönnetään, sen jälkeenkin, meillä on syöty liikaa pikaruokaa ja herkkuja. Laiskuuttani en ole jaksanut panostaa ruuan laittoon. Olen kokenut herkut ja pikaruuan palkintona, kun olen taas jaksanut yhden päivän väsymyksestä huolimatta. Palkinnoksi olen sitten saanutkin huonon olon ja lisäkiloja. Puhumattakaan huonosta omatunnosta, kun olen syöttänyt moista moskaa lapselleni. Tähän siis kaipasin kipeästi muutosta.

5. Liikkua ja opettaa pojille liikunnan iloa. Uskon vahvasti esimerkin voimaan. Haluan, että lapseni haluavat liikkua ja tykkäävät siitä. Haluan liikunnasta luonnollisen osan omaa ja perheeni elämää. Olen päättänyt, että ensinnäkin jokainen askel lasketaan, ja liikunnan ei tarvitse rajoittua yhteen lajiin. Usein liikkuminen on minulla jäänyt siihen, että se on alkanut olla pakko pullaa. Tällä kertaa olen luvannut itselleni, että jos penkkipunnerrus ei kiinnosta menen tanssimaan.

6. Vetää leuka. En ole koskaan pystynyt, nyt otan tavoitteeksi. Ehkä vuoden päästä. Haluaisin myös oppia seisomaan päälläni.

7. Juosta. Haluan pudottaa painoa sen verran, että juokseminen ei olisi älytön rasitus nivelille. Juokseminen on ollut minulle mieluisa liikuntamuoto aikaisemmin. Juostessa pää tyhjenee kaikesta. Ehkä joku päivä taas.

8. Oppia yhdistämään perhe, työ, liikunta ja terveellinen ruoka. Tämä jännittää eniten. Mikäs tässä on vanhempainvapaalla kipittää salille tai jumppaan. Laittaa lapset hetkeksi hoitoon, ottaa omaa-aikaa. Jos ei jaksa maanantaina, niin menen tiistaina. Tämä on helppoa. Sitten kun yhtälöön lisätään, päiväkoti, vuorotyöt, väsymys, laiska perusluonne ja huono omatunto omasta-ajasta, niin katotaan kuinka muijan sitten käy. Innolla odotan.

9. Nukkua. Kunpa voisikin syyttää vauva-aikaa, mutta useimmin menee omaan piikkiin. Mene ihminen nukkumaan ajoissa!

10. Päästä eroon Tenoista. Oikeasti. Hankala tuntea oloaan kauniiksi ja haluttavaksi tai edes ihmiseksi, kun kulkee vaipoissa tai haisee siltä, kun olisi jäänyt putki päälle viime vuoden vapusta.

Meinasin vielä lisätä, että olla onnellinen, mutta laitankin sen muotoon. Pysyä niin onnellisena, kuin nyt olen. Koska jumalauta, voiko ihminen olla näin onnellinen?

Mamma

Olen ihan tavallinen 33-vuotias nainen Turusta, kahden pojan äiti, naimisissa aussin kanssa. Tämä on minun tarina matkastani elämäni kuntoon. Matka on vasta alussa, joten tervetuloa jännittämään tuloksia.

Heti on varmaan parempi tehdä selväksi, etten ole liikunta-alan ammattilainen. Olen aina valmis kuitenkin kertomaan mielipiteeni.

Nuorempana olen kokeillut vähän kaikkea, jalkapallosta tanssiin, taekwondosta koripalloon. Voisin toki väittää olevani kilpailuhenkinen täydellisyyden tavoittelija, mutten ole. Olen intohimoinen höntsäurheilija. Tykkään harrastaa liikuntaa niin kauan, kun se on kivaa. Verenmaku suussa ei huvita.

19-vuotiaaksi liikuin, jotakuinkin aktiivisesti viikottain. Viimeisimpänä lajina oli Taekwondo, mikä hävettää edes mainita, koska en kykene varmaan potkaisemaan ketään enää edes polveen. Opiskelujen ja työn ohessa olen liikkunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Käynyt ryhmäliikuntatunneilla sekä kuntosalilla, kahvakuulaillut, juossut ja viimeisimpänä innostuin joogasta.

Painoa on tippunut ja sitä on kertynyt. Olen syönyt terveellisesti hetken, kerran lopettanut syömisen lähestulkoon kokonaan ja sitten taas ahminut kuin aliravittu lapsi nähdessään ruokaa ensi kerran.

Toista lasta odottaessani söin lähestulkoon mitä mieli teki. Painoa kertyi yli kaksikymmentä kiloa yhdeksässä kuukaudessa jo aikaisemman ylipainon päälle. Iskiaskipu vaivasi melkein alusta loppuun, viimeisenä kuukautena vasen jalka meinasi aina silloin tällöin pettää alta. Supisti ja väsytti. Olo oli kaikin puolin kurja. Silloin tein päätöksen, että kun vauva on puskettu pihalle, en enää ikinä halua olla näin iso ja vaivanen.

Kuopus syntyi syyskuussa. Marraskuussa salikortin jäädytys loppui ja palasin varovasti äideille suunnatulle ryhmäliikunta tunnille. Tammikuussa latasin tueksi kalorilaskurin puhelimeen. Nyt on aika ottaa oma kroppa haltuun ja päästä takaisin kuntoon. Mieluiten yhtä hyvään kuin se oli silloin kuin viimeksi olen astunut tatamille.