Helmikuun ensimmäinen viikko

Helmikuun ensimmäinen viikko takana ja projekti jatkuu. Uskomatonta, en olekaa palannut sohvan nurkkaan syömään Whopperia. Torstaina teki kyllä ehdottomasti mieli. Keskiviikkoilta oli meidän perheessä jokseenkin rankka. Taaperoa on ollut vaikeaa, ellei mahdotonta, saada nukkumaan iltaisin jo pidempään. Nukutukseen on mennyt jopa viisi tuntia parhaimmillaan. Keskiviikkoilta oli taas tällainen ilta. Lopuksi itki ja huusi taapero, vauva sekä äiti.

Keskiviikko painoi mieltä oikeastaan koko torstain ja mietin jo, että jätän väliin joogan. Onneksi en jättänyt. Tauko ja rauhoittuminen oli juuri sitä mitä tarvitsin. Samalla, kun otin vähän etäisyyttä kotiin, selkeni mitä ensi kerralla kokeilen, kun taaperon käytös saa minut kiehahtamaan. Ei onneksi ole tullut käyttöön vielä.

En ole laskenut kaloreita tällä viikolla. Paino on pudonnut – 600g eli tasan 5kg tammikuusta. Parasta tässä viikossa kuitenkin on ollut huomata miten kroppa on kehittynyt. Strong Mamassa (Elixian oma jumppa äideille) lantio pyöri jumppapallon päällä kuin Shakiralla. Minulla siis onkin kuin onkin syvät vatsalihakset ja lantionpohjalihakset olemassa vielä. Eilen joogassa huomasin, että liikkuvuus on lisääntynyt huomattavasti. Siinä missä ennen jäin nojailemaan polveen, kun lonkankoukistajat eivät antaneet periksi, nyt kädet kopsahtikin maahan.

Parasta oli kuitenkin tänään salilla, kun jaksoin nostaa 30kg penkistä. Noin vain. Oli niin kevyt, että piti oikein tarkistaa, että onhan tanko oikeasti 20kg.

Hauska huomata miten sillä aikaa, kun on keskittynyt tuijottamaan vaakaa ja peiliä, niin kroppa onkin ottanut harppauksia eteenpäin voimassa ja liikkuvuudessa. Sepä vasta tuntuukin hyvältä huomata. Mitäs siitä, jos lantiolla pyörii muutama ylimääräinen kilo, jos kroppa toimii.

Pt matkustamassa laivalla salin jälkeen.

Mamma

Olen ihan tavallinen 33-vuotias nainen Turusta, kahden pojan äiti, naimisissa aussin kanssa. Tämä on minun tarina matkastani elämäni kuntoon. Matka on vasta alussa, joten tervetuloa jännittämään tuloksia.

Heti on varmaan parempi tehdä selväksi, etten ole liikunta-alan ammattilainen. Olen aina valmis kuitenkin kertomaan mielipiteeni.

Nuorempana olen kokeillut vähän kaikkea, jalkapallosta tanssiin, taekwondosta koripalloon. Voisin toki väittää olevani kilpailuhenkinen täydellisyyden tavoittelija, mutten ole. Olen intohimoinen höntsäurheilija. Tykkään harrastaa liikuntaa niin kauan, kun se on kivaa. Verenmaku suussa ei huvita.

19-vuotiaaksi liikuin, jotakuinkin aktiivisesti viikottain. Viimeisimpänä lajina oli Taekwondo, mikä hävettää edes mainita, koska en kykene varmaan potkaisemaan ketään enää edes polveen. Opiskelujen ja työn ohessa olen liikkunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Käynyt ryhmäliikuntatunneilla sekä kuntosalilla, kahvakuulaillut, juossut ja viimeisimpänä innostuin joogasta.

Painoa on tippunut ja sitä on kertynyt. Olen syönyt terveellisesti hetken, kerran lopettanut syömisen lähestulkoon kokonaan ja sitten taas ahminut kuin aliravittu lapsi nähdessään ruokaa ensi kerran.

Toista lasta odottaessani söin lähestulkoon mitä mieli teki. Painoa kertyi yli kaksikymmentä kiloa yhdeksässä kuukaudessa jo aikaisemman ylipainon päälle. Iskiaskipu vaivasi melkein alusta loppuun, viimeisenä kuukautena vasen jalka meinasi aina silloin tällöin pettää alta. Supisti ja väsytti. Olo oli kaikin puolin kurja. Silloin tein päätöksen, että kun vauva on puskettu pihalle, en enää ikinä halua olla näin iso ja vaivanen.

Kuopus syntyi syyskuussa. Marraskuussa salikortin jäädytys loppui ja palasin varovasti äideille suunnatulle ryhmäliikunta tunnille. Tammikuussa latasin tueksi kalorilaskurin puhelimeen. Nyt on aika ottaa oma kroppa haltuun ja päästä takaisin kuntoon. Mieluiten yhtä hyvään kuin se oli silloin kuin viimeksi olen astunut tatamille.