Vaaka

Viime viikosta painoa oli tullut +300g. Se sai ajattelemaan, että on kaksi vaihtoaehtoa. Alkaa laskemaan kaloreita ja stressaamaan tai unohtaa punnitukset ainakin hetkeksi.

Tuntuu, että vaa’an unohtaminen olisi hyvä idea, koska tuntuu, että olen luonut epäterveellisen suhteen painon seuraamiseen. On toki kannustavaa nähdä painon putoavan, mutta samalla todella masentavaa, kun mitään ei tapahdu.

Epäterveellisestä suhtautumisesta kertoo se, että ajatus punnituksen välistä jättämisestä hirvittää. Ajattelen, että jos en punnitse viikottain, menetän hallinnan täysin ja alan paisua kuin pullataikina.

Rehellisesti ajatus siitä, että ensi perjantaina en astuisi vaa’alle kuulostaa pelottavalta. Pelkään toden teolla, että alan lihota hallitsemattomasti vain, koska en kontrolloi painoa säännöllisesti.

Puntariin tuijotus tuntuu myös vievän ilon saavutuksista. – 15cm vyötäröltä, parempi jaksaminen arjessa, vaunulenkit plus kaksi treenikertaa viikossa eivät tunnu miltään, kun puntarilla ei näy muutosta. Tavoitefarkkujen nappikin menee jo kiinni juuri ja juuri, mutta ainut mitä päässä pyörii on paino.

Tavoitepaino vai mielenterveys? Kumpi on tärkeämpää. Enkä edes vitsaile ihan oikeasti painin tämän ajatuksen kanssa, vaikka se kuulostaa hullulta. Ajattelen, että painon pudotusta seuraa niin paljon mielihyvää, että vaa’alla koetut iskut on vain kestettävä. Toisaalta järjellä ajateltuna, kun mieli on kunnossa painonhallinta on paljon helpompaa.

Mitä mieltä olette vaaka pannaan ja fiiliksen mukaan kohti tavoitteita? Vai sormet sauhuten näpyttelemään kaloreita ylös?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s