Koronaa ja kuppikakkuja

En olisi osannut arvata, että kuntoprojekti vaikeutuu, ei oman motivaation puutteen takia, vaan sen takia, että liikkumiseen tulee näin paljon rajoitteita. Oma kotisali sulki ovensa jo ennen hallituksen ensimmäistä tiedotustilaisuutta ja on toki kiinni edelleen.

Arki ei meillä varsinaisesti muuttunut hirveästi, koska olen vanhempainvapaalla ja mies tekee töitä kotona muutenkin. Toisaalta muuttui paljonkin. Luuhataan aika usein lasten kanssa salilla, kaupungilla, kirjastossa, mummilassa jne. Kotona ollaan loppujen lopuksi melko vähän. Nyt ollaan paljon. Ei tule käveltyä vahingossa auringossa yhdeksää kilometriä ja se näkyy painossa. En myöskään osaa treenata kotona. En pidä hikoilusta kotona, se on ajatuksena vastenmielistä. Vihaan myös keskeytyksiä, kun yritän jotain tuhdata. Treenaaminen, kun on ollut omaa aikaa ja ajatusten tuuletusta, ei niinkään kropan muokkausta pakonomaisesti.

Painoa tippui kilo kuukaudessa. Pidän toki saavutuksena sitäkin, että ahdistavassa tilanteessa se ei ole noussut. Varsinkin, kun olen herkutellut melkein päivittäin. Olen alkanut torjumaan koronaa kuppikakuilla ja suklaalla. Toistaiseksi ollaan pysytty terveinä eli ilmeisesti toimii.

Sen sijaan tekemättömyys ja ruokavalio alkoivat toden teolla ahdistaa helmikuun viimeisinä päivinä. Aluksi halusin olla itselleni armollinen. Ei tulokset häviä kahdessa viikossa. Yritin antaa aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, en halunnut ahdistua suklaasta, kun ahdisti muutenkin ihan tarpeeksi.

Nyt sitten ahdistaa myös treenin puute ja herkuttelu. Herkuttelu ei ehkä ahdistaisi niin paljon yksinään, mutta se yhdistettynä jumahtaneeseen painoon ja liikunnan puutteeseen ahdistaa.

Palasin tuttuun ja turvalliseen. Joogavideot pyörimään ja matolle. Joogassa pidän siitä, että se tapahtuu itseäni kuunnellen ei väkisin rykimällä. Hiki tulee, muttei se roisku matolle ja sohvalle eikä valu lasten päälle. Tarkoituksena on myös siirtää kahvakuulat ja vastuskuminauhat parvekkeelle, jos saisi sinne perustettua ulkosalin.

Viikko sitten innostuin myös juoksulenkille. En ole juossut ainakaan neljään vuoteen, mutta nyt tuntui siltä. Lenkki oli lyhyt ja hidas. Alku kuitenkin. Nyt pitäisi vielä saada aikaan mennä uudestaan. Ehkä tänä iltana.

Samalla, kun kirjoitan tätä, uunissa paistuu muffineita. Kuntoprojektia ajatellen pitänee siis aloittaa liikunnasta ja siirtää myöhemmin katse ruokavalioon. Ei tätä koronaa nyt ilman suklaata ja muffineita voi voittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s